Kuinka kuntoretriitti auttoi minua pääsemään pois hyvinvointikierteestäni

Kuinka kuntoretriitti auttoi minua pääsemään pois hyvinvointikierteestäni

Kun harjoittelet maratonia varten, yleensä viikolla kahdeksan kaikki alkaa hajota. Tämä on yleensä noin puolet siitä, ja kahden kuukauden aikaisen aamujuoksun, intervallijuoksun, tempojuoksun ja tietysti pitkien juoksujen jälkeen kehosi saattaa haluta heiluttaa valkoista lippua, jos kätesi eivät olisi liian kipeät tarttumaan lippuun.

Tästä löysin itseni muutama viikko sitten juoksemassa neljästä viiteen kertaan viikossa ja tosin tunsin itseni hieman palaneeksi. Onneksi olin tällä kertaa aloittanut joogan (ja tässä on 9 syytä, miksi jokaisen juoksijan tulisi kokeilla joogaa), mutta vietin suurimman osan ajastani juoksemiseen. Joten kuinka pääsin vihdoin eroon kierteestäni? Nousin lentokoneeseen Havaijille.

Selvyyden vuoksi minut kutsuttiin neljänteen vuotuiseen Wellness Weekend -tapahtumaan Ritz-Carltonissa, Kapaluassa, Mauissa. Tiedän, että lennon varaaminen rentoutumiseen saarilla ei ole aivan spontaani seikkailu, johon jokainen voi ryhtyä, joten sanotaanpa, että olin aika innoissani. “Joo rannat!” Ajattelin, ja mikä tärkeintä, "Joo, jotain muuta kuin juoksemista!" (Kuulostaa hyvältä? Harkitse matkan varaamista itse, etkä myöskään tarvitse matkakumppania. Katso nämä yksin matkustaville naisille suunnatut kuntoiluretriitit.)

Lähestyin viikkoa haluten tuntea voimia tulevia harjoitusviikkoja varten, mutta lopulta otin kotiin paljon enemmän.

Ensimmäinen päivä: Uudet maisemat ovat tärkeä motivaattori

Saavuttuani myöhään keskiviikkona (11 tunnin lennon jälkeen) nukuin erittäin vaikeasti ja heräsin haluamaan liikkua. Joten tutkittuani hotellin lenkkeilykartan, suuntasin läheiselle Kapalua Coastal Trailille, joka halaa Mauin luoteisrannikkoa ja lupaa näkymiä vuorovesialtaille. Ja kyllä, tiedän, että olen jo kävellyt, mutta hei, se on mukava tapa nähdä nähtävyyksiä.

Mutta ilman kuulokkeita eikä varsinaista käsitystä siitä, minne olimme menossa, juokseminen tuntui vaivattomalta (kyllä, jopa jet-lagged jaloilla – ne kompressiosukat todella auttavat lennon aikana). Polku on lyhyt, noin 1,5 mailia ja kivinen, joten kävelin puoliksi suurimman osan matkasta, mutta kaikki oli niin kirkasta ja kaunista ja vihreää.

Sen sijaan, että olisin pitänyt kiinni tavanomaisista juoksurutiineistani, päätin tehdä pitkän juoksuni sinä päivänä ja löysin Pineapple Hillin, joka on söpö nimi pirulliselle rinteelle. (Aktiivisuusseurantani kertoi minulle, että kiipesin sinä päivänä 94 kerrosta, mikä kuulostaa oikealta.)

Tein nämä 10 mailia 85 asteen keskipäivän kuumuudessa ja olin melko vakuuttunut, että tämä olisi vaikein asia, jonka tekisin koko viikonlopun. Palattuani huoneeseeni alan ymmärtää, miksi hotellit ovat niin houkuttelevia: voit jättää taaksesi kaikki lukemattomat kirjat, pesemättömät astiat ja kaikki matkatavarat, joilla ei ole merkitystä. Päätin ensimmäisen päiväni katsomalla uskomatonta Mauin auringonlaskua, joka on omaa luokkaansa.

Toinen päivä: Ota aikaa pohtimiseen

Heräsin klo 5.45 mennäkseni Honokahua Beachille auringonnoususeremoniaan, jonka tarkoituksena oli virkistää kehoa ja mieltä. Ryhmä meni merelle ja käskettiin antaa veden pestä stressimme pois. Clifford Naeole, hotellin kulttuurineuvoja, pyysi meitä ajattelemaan jotakuta, jonka olimme menettäneet. Tuli heti mieleen isoäitini, joka oli kuollut kolme viikkoa sitten. Aloin itkeä ja minun on sanottava, että olen iloinen, että minulla oli hyvä itku. Minulla on tapana aina katsoa eteenpäin - mikä on seuraava kilpailu, seuraava deadline jne. - ja se osoitti minulle, että en voi unohtaa surua. Taputimme kaikki yhdessä ja katselimme auringonnousua, ja tunsin sieluni muuttuvan tavalla, jota en odottanut. (Joten siksi ihmiset tulevat Havaijille.)

Sen jälkeen alkoi varsinainen harjoittelu ja menin Ritz Blitz HIIT -tunnille, jossa tapasin ohjaajat Philip Levin ja David Clawsonin, kaksi Bay Area -valmentajaa kuntosalilta B-Fit. Pojat olivat energisiä, hauskoja ja kannustavia. Huomasin tuskin kuinka vaikeita laudat olivat - ja lumienkeli-supermiehet, kävelevät tuumamatot vuorikiipeilijöiden kanssa ja miljoona muuta intensiivistä liikettä. Harjoittelun jälkeen kokoonnuimme ympyrään, laitoimme kädet keskelle ja huusimme yhdessä "DO WORK". Kyllä, se oli minun tyyppistäni yleisöä.

Tiedätkö mikä on hyvä crosstraining-valinta? Snorklausta. Okei, en tiedä ovatko kuntoalan ammattilaiset tarkistaneet tämän, mutta kun olin yli tunnin kahlaamalla Kapaluan lahdella etsimässä (ja löytäessäni!) täplikkäitä ankeriaita ja jättiläisiä merikilpikonnia hotellin ympäristölähettiläsohjelman kanssa, olen vakuuttunut, että se lisää onnellisuuttasi ainakin satakertaisesti.

Myöhemmin Naeole johti ryhmää ympäri hotellin laajaa tonttia ja selitti havaijilaista mana-käsitettä eli energiaa ja henkeä, joka on jokaisen sisällä ja ympärillä - ja tämä ajatus jäi minulle todella kiinni.

Kolmas päivä: Hyvinvointi on henkistä (vatsat eivät ole)

Seuraavana päivänä heräsin taas aikaisin perustunnille. Ydintyö on monen juoksijan olemassaolon haitta, vaikka sen ei pitäisi olla: ydinvoima on avaintekijä nopeammaksi ja vahvemmaksi juoksijaksi tulemisessa.

Myöhemmin inspiroiva puhuja Kumu Ramsay Taum piti puheen manan voiman hyödyntämisestä terveyteen, vaurauteen ja tasapainoon. Hän sanoi, että ihmiset tulevat Havaijille yhteydenpitoon kotiin ja että se on henkinen paikka. Niin monta vuotta ajattelin Havaijia vain Kalifornian länsipuolisena osavaltiona, mutta kaipasin paljon muuta.

Myöhemmin sain elämäni parhaan syväkudoshieronnan hotellin kylpylässä. Olen vakuuttunut siitä, että todellinen hyvinvoinnin indikaattori ei välttämättä ole henkistä, vaan sen sijaan, että tunnet tiukkojen, pahoinpideltyjen nelosesi muuttuvan autuaasti solmuttomaksi. Kolmantena päivänä tajusin myös kuinka tehokkaita kuntotunnit voivat olla. Ajattelin ennen, että pääsisin ulos ovesta vain, jos yritän todella kovasti, mutta kaikki nämä tunnit ja tapahtumat ovat osoittaneet minulle, kuinka helppoa on vain ilmestyä paikalle. Joten illalla pukeuduin joogavaatteisiin täysikuun joogaan niityllä. Siellä oli hämmästyttävä tuuli ja tunne, että olen kaukana kaikista ja kaikista velvollisuuksistani - ja se johtuu luultavasti siitä, että olin.

Neljäs päivä: Saavuta tasapaino

Mitä teet täysikuun joogan jälkeisenä aamuna? Tietenkin nouset Sunrise Yogaan. Yö- ja aamusessioiden vertailu oli todella mielenkiintoinen; Kuu sai minut uneen, mutta aurinko sai minut odottamaan tulevaa päivää. Muutaman jalan etäisyydelle merestä ei myöskään ollut niin paha päästä. Joogan jälkeen meillä oli dynaaminen venyttely ja kehon liiketunnit. Silloin opin, että jos se tarkoitti pyyhettä ja kykyä kuulla aaltoja, olin mukana. Kaikki nämä rutiinit peräkkäin saivat minut (yllättäen) tuntemaan oloni uskomattoman valppaaksi.

Ja Levin mukaan siinä on todella paljon järkeä. Kun hän puhui paljon "harjoittelusta lääkkeenä", tajusin, kuinka usein istuin sohvallani tai tuolilla työskennellen enkä liikkunut tuntikausia. Vuorottelu dynaamisen, ballistisen ja staattisen venytyksen välillä osoitti minulle, että vaihtoehtoja on enemmän kuin vain hengailu koko viikon. Minulla oli myös ilo kuulla rekisteröityneen ravitsemusterapeutin (ja innokkaan juoksijan) Anne Mauneyn puhuvan juoksijoiden ravinnosta. Anne ei vain jakanut lempipitkän juoksuvälipalaansa (pähkinävoilla täytetty taateleita, joihin on ripottu hieman suolaa), vaan myös kaikki tilastot, jotka juoksijoiden on tiedettävä, mutta joskus vältetään oppimista. Joitakin takeaways: Tavoittele 30 grammaa hiilihydraatteja tunnissa juoksu ja tankkaa seoksella hiilihydraatteja ja proteiinia 30-45 minuuttia kovan juoksun jälkeen.

Matkani päätteeksi keskityin hiilihydraatti-proteiini-suhteeseen hotellin Burger Shack -ravintolassa, jossa söin bikinihampurilaisen, joka oli valmistettu mustapavu- ja juurikaspihvistä, savustetusta tofusta ja jicama-makeasta chili-slawista. Olen ehkä nauttinut myös Nutty Cocomel -maapähkinävoista ja suolakaramellisuklaapirtelöstä. Se ei ehkä ollut paras joogan ja ydintunnin jälkeen, mutta jos on jotain, jonka olen oppinut Mauilla, se on, että tasapaino on kaikki kaikessa.